Internet saapui, arki alkoi ja bloggaajat laiskistuivat.
Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten viime päivityksen. Ikäväksemme on
todettava että lumi ja pakkaset kuuluvat myös Belgialaiseen talveen. Tammikuun
loppupuolella saimme kärsiä puolitoista viikkoa n. 10 senttisestä lumivaipasta
ja viiden asteen pakkasista. Lumien lähdettyä lämpötilat ovat vaihdelleet
nollan molemmin puolin, muutamaa hieman lämpimämpää viikkoa lukuun ottamatta. Tälle
viikolle ennusteet vihdoin lupaavat jo kevään alkua!
Uusi koti alkaa tuntua kodilta: viikuna on saanut seurakseen
oliivipuun ja pari orkideaa, ensimmäinen Has Bean Coffee lasti on tilattu ja
vaahtokylpyperinne aloitettu. Uusi kotikaupunki on myös tullut jo melko hyvin
tutuksi. Olemme jo vakiasiakkaita lähibaarissamme ja suosikki kauppojen
bonus-kortit on taskussa. Muutama sana Colruyt kaupasta, joka on todellinen
halpahalli. Jotenkin ihan erilainen kauppa kuin mihin olemme missään törmänneet.
Kauppa todella on kuin halli, jossa on halpaa J
Ja Colruytin eduksi on myös mainittava fakta että sieltä saa kaurahiutaleita. Miinusta
tulee ainoastaan kohtuuttoman suurista monipakkauksista, joita ei saa purkaa.
 |
| Veljekset kuin ilvekset |
 |
| Paikallisen pubin hassut tavat yhdistettynä Turkulaisiin tapoihin |
 |
| Veljekset kuin ilvekset |
Olemme toki pyrkineet tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin
(eikä vain paikalliseen juoma kulttuurin, kuten tätä tekstiä lukiessa voisi
kuvitella). Yksi arkinen asia onkin ylitse muiden, nimittäin levät. Suomalainen
stereotypiahan on se, että eniten ikävöi
ruisleipää. Kieltämättä Vilmusen ruisleipää on ollut ikävä, mutta toistaiseksi
paikallisten leipureiden vehnäunelmilla on aamut saatu hyvin käyntiin. Nähtävästi
paikalliset ottavat päivittäisen leipänsä tosissaan; lähes joka korttelissa on
oma leipomo tai ainakin leipäautomaatti. Ei huolta jos pitkäksi venyneen työpäivän
jälkeen ei kerkeä leipomoon, tuoretta leipää saa esim. työpaikan portilla
automaatista!
 |
| Leipä- ja valmisruokaautomaatti |
Mutta nyt kun päästiin siihen juomakulttuuriin niin annetaan
mennä. Belgialaiset aloittavat laillisen juopottelun 16-vuotiaina. Alkoholia
myydään kaikissa myyntipisteissä, myös leipäautomaateissa tai vähintään niiden
vieressä. Ja suosituin hetki nauttia alkoholia on tietenkin… … sunnuntai iltapäivä. Kaupan hyllyjen
perusteella viinit ja erityisesti kuohuviinit ovat suosittuja, joskin tätä
kulutusta emme ole liiemmin päässeet seuraamaan, koska baareissa nautitaan
lähinnä olutta. Ja sitä löytyykin jos jonkinmoista sorttia; kirsikka olutta,
sitruuna olutta, olutta.. lista on loputon :) Belgian oluista ehkä tunnetuimpia on kuitenkin Trappisti-munkkien valmistamat
oluet. Nämä munkit päättivät joskus inkvisition aikaan, että luostareissa alkoi
olla liian leppoisa meininki, joten he erkaantuivat Sisterssiläisistä
luostareista ja ryhtyivät noudattamaan omaa tiukkaa kuriaan. Vuosisatojen
saatossa kurista joko luovuttiin tai yleinen käsitys kurista muuttui, mutta
tänä päivänä monet näistä luostareista keskittyvät rukoilun lisäksi lähinnä
oluen panemiseen (ja lähiseudun poikalapset kiittävät).
 |
| Korkkikokoelma |
Trappistiluostareita löytyy Keski-Euroopasta paljonkin,
mutta oluen paneminen keskittyy kuudelle Belgialaiselle ja yhdelle Hollantilaiselle
(sekä tuoreimpana yhdelle Itävaltalaiselle luostarille, jonka olutta ei vielä
ainakaan Turnhoutista löydy). Jokainen luostari tekee oluita omilla
resepteillään ja yhtäläisyyksiä oluiden kesken ei juuri ole. Mielenkiintoisin
näistä oluista on tietenkin Westvleteren, joka muutama viikko sitten nimettiin
jo kolmatta kertaa maailman parhaaksi olueksi. Westvleterenin ainoana ongelmana
lienee se, että sitä myydään ainoastaan suoraa luostarista ja se täytyy varata
puhelimitse etukäteen ilmoitettuina ”beer phone” aikoina, joita on muutama
tunti viikossa. Näin idioottimaiseen tapaan ostaa olutta piti tietenkin
tarttua, joten annettuna ajankohtana kahdella puhelimella 30minuuttia tauotonta
soittamista ja n. 250 puhelua myöhemmin sain yhteyden oluen välittäjään joka
otti noutoon käytettävän auton rekisterinumeron ylös (samalla autolla ei saa
hakea olutta 60 vuorokauteen) ja käski saapua paikalle tasan tiettyyn aikaan
seuraavalla viikolla. Yhteensä 450 kilometriä (harhaan ajoineen) myöhemmin
omistimme kaksi upeaa puukoria täynnä Westvleteren 12 olutta, sekä six-packin
Westvleteren 8:a ja Blondea.
 |
| Olutkellarimme (9m^2) |
Tamperelaisille ja Tampereella käyville vinkkinä, että vastoin
sääntöjä jälleenmyytävää Westvletereniä voi ostaa Gastropub Tuulensuusta
hintaan 19,50€/pullo (nimellä Sint Bernadus 12 saa suurinpiirtein samaa tavaraa puolet halvemmalla. Tämä "hiilikopio" löytyy myös olut-listojen kärkipäästä). Halvemmallakin tosi pääsee Belgialaisten oluiden makuun.
Alkon sivuilta löytyy ainakin traippisteista lähioluemme Westmalle Tripel
(hieman sitruunainen), Jukin suosikki Orval (hieman kiljumainen, suodattamaton),
Achel Bruin, Achel Blond (ei erityisen mieleen jääviä), Chimay Blue ja
Hollantilainen La Trappe Dubbel. Muista kokeilemisen arvoisista voisi mainita
La Chouffe (hieman suunraikastimen makuinen jälkimaku) ja Duvel (vahva
perus-ale, Duvel=Devil). Tunhoutin paikalliset harrastepanijat Hobbybrouwerij
Het Nest ansaitsevat myös tässä kohtaa maininnan. Pullon etiketeissä komeilee tietysti
pelikorttipakan eri kortit. Valitettavasti Alkon valikoimasta heidän
tuotteitaan ei löydy, mutta Gastropub Tuulensuus tarjoilee myös tätä herkkua
ainakin yhden tuotteen verran (Turnhoutse Patriot).
Belgialaiset ovat oluen kuluttamisen ja - exporttaamisen
lisäksi innokkaita harrastepanijoita. Olemmepa kuulleet, että täällä
televisiosta tulee oluen valmistusohjelmia samalla frekvenssillä kuin muualla
maailmassa kokkiohjelmia. Tätä lystiä emme valitettavasti ole itse päässeet
todistamaan, koska televisiota emme toistaiseksi ole hankkineet. Olemme myös
kuulleet, että viime joulun hittilahja oli oluenpanosetti, ja kaikki varmaan
tässä kohtaa osaa jo arvata mitä Juki on suunnitellut hankkivansa meidän kellariin..
 |
| Kaataminen on taitolaji |
Seuraavaa päivitystä odotellessa...
