Matkailu avartaa

Yksi merkittävä syy Länsi-Eurooppaan muutollemme oli mahdollisuus matkustella ja seikkailla vähän erilaisissa maisemissa kuin mihin olemme tottuneet. Tähän tarkoitukseen Belgia on loistava kohde; välimatkat sekä pienessä että suuressa mittakaavassa ovat olemattomia ja junamatkat ovat edullisia. Sunnuntaikävelyllä voi helposti käydä useammankin kaupunginpuolella ja pyöräilylenkillä voi päätyä Hollantiin. Viikonloppuja voi lähteä viettämään moneenkin maahan pienellä vaivalla. Olemme ehtineet tekemään muutaman mini visiitin läheisiin kaupunkeihin ja pari pidempää visiittiä.

Jukin pyörä Alankomaissa ja Tikin pyörä Belgiassa

Sunnuntai pyörailijä (taka-alalla kaveri joka ottaa tosissaan)

Baarle-Nassaun kuuluisa frituurimesta

Meitä lähin suuri kaupunki Belgiassa on Antwerpen. Meidän molempien mielestä se onkin ihan huippupaikka. Kaupungissa on todella mukava tunnelma, ja nähtävääkin riittää. Tietysti paikka on erityisesti tunnettu timanteistaan ja muutenkin ostosmahdollisuuksistaan. Antwerpenissa tullee vierailtua vielä monesti tämä vuoden aikana. Siellä esimerkiksi vietimme osan pääsiäislomasta. Ajankohta vaan oli ostosmielessä mahdollisimman huono, sillä lähes kaikki kaupat olivat suljettuina. Tunnelmaa ei varsinaisesti nostanut myöskään ihan järjenvastainen kylmyys. Jos merkittävä syy Suomesta poismuutolle oli seikkailun kaipuu, niin ei siitä lämmöstäkään nyt varsinaisesti haitta olisi.

Hässäkkää suurkaupungissa

Ihan Antwerpenin keskustan tuntumassa on pieniä kujia

KBC, melkein kuin GNB How I Met Your Mother sarjasta. Heidän pytinkinsä ei vähentänyt tätä mielleyhtymää 

Kuva ei tee oikeutta kuinka susiruma tuo aivan Antwerpenin keskustassa sijaitseva "Stalinin maitohammas" onkaan.

Antwerpenin juna-asemalta

Antwerpenin katedraali taustalla.

N. puolituntia sen jälkeen kun aurinko alkoi paistaa, täysin tyhjät terassit olivat niin täynnä ettei sekaan mahtunut.

Bryssel on monella mittarilla Euroopan keskus. Eikä tietysti vähiten EU:sta johtuen. Kaupunginkeskusta on jakautunut kahtia; on vanha kaupunki ja Eurooppa. Molemmat ovatkin vierailemisen arvoisia paikkoja. Vanhakaupunki ja sen häikäisevä Grote Markt, kymmenet ellei sadat suklaapuodit ja -vohveli kojut eivät kyllä jätä kylmäksi ainakaan meidän kaltaisia herkkuperseitä. Tiedonnälkää tyydyttää Euroopan parlamentin välittömässä läheisyydessä sijaitsee parlamentin vierailukeskus Parlamentarium. Vierailua myös sinne voimme suositella, mikäli EU asiat kiinnostavat yhtään, ja sieltä kaiken infon saa kaikilla kotimaan virallisilla kielillä, mikä tahansa EU maa nyt kotimaa sattuu olemaankaan.

Tunnelmaltaan Bryssel ei ole kuitenkaan Antwerpenin veroinen, ehkä olemme jo niin Flaameja että edes vähäinen Ranskan kuuleminen laskee mielialaan ;)

Partiolaisia Brysselin Grand-Placella

Tyypit ovat pistäneet vähän hienompaa mökkiä pystyyn 

Pakollinen turistihetki Manneken Pis patsaalla, ja ihan vähän vohvelia

Juki otti kanssa, niin ei Tiki yksin pääse lihomaan

Brysselin katedraali ei paljon häviä Pariisin Notre-Damelle

Parlamentariumista sai jos jonkinlaista infoa, mitä monipuolisimmissa muodoissa

Pari kuukatta sitten kävimme myös Rotterdamissa. Kyseinen paikka vaikutti aika kylmältä ja teolliselta paikalta. Ruoka oli hyvää, ja merenkäynti museossa oli komeita laivoja näytillä.   Tunnelmaa saattoi kyllä laskea Jukin saama kohtelu Hollannin poliisilta paria päivää aikaisemmin. Jukilla on nyt nimittäin syyteharkinta päällä aseenkantorikkomuksesta. Kyllä! Ja nyt kaikki voivat arvata mitä oli Jukilla hallussa. No sehän oli tietenkin hajonnut rauta kutonen, joka on jo tovin odottanut korjausta. No enää ei odota, sen golf-mailan tarina jatkuu nimittäin hollantilaisten viranomaisten hallussa ainakin toistaiseksi. Koska tapahtumasta alkaa jo olla tovi aikaa, pelkäämme pahoin että maila jää sille tielleen, kuka tietää kuullanko syytteestäkään koskaan.

Laivoja Rotterdamin merenkäynti museon edustalle

Kerrankin oli hyvä sää

Ensimmäistä varsinaista miniviikonloppua suunniteltaessa anoimme sattuman valita suunnan mihin lähdemme. Kolikonkääntöpuoli päätti että Skoda starttaa kohti Saksaa. Vaikka sanonnan mukaan Saksa paska maa onkin, niin onhan se itse koettava ennen kuin voi tuomita, joten sillä puolella rajaa on nyt tullut käytyä. Kohteeksi valikoitui parin tunninajomatkan päässä sijaitseva kaupunki nimeltä Bonn. Hyviä kilpailijoita olivat myös Köln ja Düsseldorf. Onhan Bonn entisen Länsi-Saksan pääkaupunki, ja Ludwig Van Beethovenin synnyinkaupunki. Näitä faktoja emme todellakaan tietäneet vasta kuin sitten kun aloimme etsiä sopivaa kohdetta Saksasta. Kaupungista löytyykin kattava tarjonta erilaisia museoita ja julkinen liikenne toimii tunnetun tehokkaasti. Aikaa vierähti hieman yllättäen muutama tunti Saksan lähihistoriaa käsittelevässä Haus der Geschichte museossa. Opittua tuli ainakin se, että toisen maailman sodan jälkeen Länsi-Saksan läntisessä osassa on ollut astetta jännittävämpi osa nimeltä Saarland. Se on mm. osallistunut omalla joukkueellaan Helsingin kesäolympialaisiin 1952.

Bonnin kirkko. Ehkä ensimmäinen näkemämme, joka on hienompi ulkoa kuin sisältä

Kävelykeskusta on kiva 

..ja sinne on helppo eksyä.

Beethovenin synnyinkoti

Panimoravintola Bonnin keskustassa. Mieleen jäi lähinnä hapankaalin tuoksu ja pöydän alla viilettänyt hiirulainen.

Matkan ehkä mieleenpainuvin kokemus liittyi siihen kuinka hämmästeltiin Saksalaisia kummallisuuksia ja verrattiin niitä Belgian-tapoihin eikä suinkaan suomalaisiin. Kaipa sitä pitää todeta, että hyvin ollaan belgialaistuttu. Erilaisuuksista lisää seuraavassa tekstissä..

Olutfestivaalit

Edellisen päivityksen ollessa erittäin olutpainotteinen, jatkamme nyt pakon sanelemina samalla linjalla. Viikonloppuna Turnhoutin asukkaita kohtasi valtava onni, kun paikallinen harrastepanimo Het Nest järjesti perinteisen Olutfestivaalinsa. 75 olutta ja 18 tuntia jaettuna kahdelle päivälle takasi unohtumattoman kokemuksen Koffiin ja Golden Cappiin tottuneille amatööreille. Hetken kuvittelimme järjestyspaikan olevat paikallinen seurakuntatalo, mutta tämä harhaluulo korjattiin pikaisesti. 

Harrastepanimo Het Nest on, kuten edellisessä viestissä mainittiin, tunnettu Turnhoutin pelikorttiteollisuutta esittelevistä oluistaan. Listalta löytyy Risti 10 (Erittäin tumma talviolut, 10%), Pata Jätkä (Tripel, 8.5%), Hertta Kuningas (Erittäin voimakas katkero IPA, 6.5%),  Pata Ässä (Suodattamaton Amber, 6.5%) ja Turnhoutin 800-vuosipäiviä juhlistava Turnhoutse Patriot (Vaalea ALE, 6.5%).Viikonlopun olutfestivaaleilla he esittelivät ensikertaa tulevaa olutta nimeltään Dead Man’s Hand (Imperial Russian Stout).  Olemme kaikkia muita Het Nest oluita jo ehtineet muissa yhteyksissä maistaakin, joten festivaaleilla vain tämä ensikerta myynnissä ollut olut oli tietysti testattava. Maku oli lakritsainen, savuinen ja kaikin puolin voimakas. Verrattiinpa sitä seurueessamme myös savustettuun Guinnessiin.  Kuvat tapahtumasta puhukoon puolestaan. Kyllä me yritimme niitä oluita myös arvostella, mutta päätimme koehenkilöiden häilyvän arvostelukyvyn vuoksi jättää arvostelut julkaisematta.

Kuolleen miehen käsi maistelussa

Juo pois, juo pois, juo pois, juo pois, juo Herran tähden pois!

Toinen kierros

Kolmas kierros

Neljäs kierros

Viides kierros (huomatkaa kierroksien välillä vaihtuvat henkilöt tai niiden puute)

Juomia sai lisää nostamalla DORST kyltin

Toinen päivä, ensimmäinen kierros

Toinen päivä, toinen kierros (ehdottomasti rumin etiketti vasemmalla, olut oli kyllä hyvää)

Kaataminen on taitolaji edelleenkin ja ilmeisen hauskaa puuhaa

Edellis

Arkea ja kotikaljaa

Internet saapui, arki alkoi ja bloggaajat laiskistuivat. Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten viime päivityksen. Ikäväksemme on todettava että lumi ja pakkaset kuuluvat myös Belgialaiseen talveen. Tammikuun loppupuolella saimme kärsiä puolitoista viikkoa n. 10 senttisestä lumivaipasta ja viiden asteen pakkasista. Lumien lähdettyä lämpötilat ovat vaihdelleet nollan molemmin puolin, muutamaa hieman lämpimämpää viikkoa lukuun ottamatta. Tälle viikolle ennusteet vihdoin lupaavat jo kevään alkua!

Uusi koti alkaa tuntua kodilta: viikuna on saanut seurakseen oliivipuun ja pari orkideaa, ensimmäinen Has Bean Coffee lasti on tilattu ja vaahtokylpyperinne aloitettu. Uusi kotikaupunki on myös tullut jo melko hyvin tutuksi. Olemme jo vakiasiakkaita lähibaarissamme ja suosikki kauppojen bonus-kortit on taskussa. Muutama sana Colruyt kaupasta, joka on todellinen halpahalli. Jotenkin ihan erilainen kauppa kuin mihin olemme missään törmänneet. Kauppa todella on kuin halli, jossa on halpaa J Ja Colruytin eduksi on myös mainittava fakta että sieltä saa kaurahiutaleita. Miinusta tulee ainoastaan kohtuuttoman suurista monipakkauksista, joita ei saa purkaa.

Veljekset kuin ilvekset

Paikallisen pubin hassut tavat yhdistettynä Turkulaisiin tapoihin

Veljekset kuin ilvekset

Olemme toki pyrkineet tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin (eikä vain paikalliseen juoma kulttuurin, kuten tätä tekstiä lukiessa voisi kuvitella). Yksi arkinen asia onkin ylitse muiden, nimittäin levät. Suomalainen stereotypiahan on se, että  eniten ikävöi ruisleipää. Kieltämättä Vilmusen ruisleipää on ollut ikävä, mutta toistaiseksi paikallisten leipureiden vehnäunelmilla on aamut saatu hyvin käyntiin. Nähtävästi paikalliset ottavat päivittäisen leipänsä tosissaan; lähes joka korttelissa on oma leipomo tai ainakin leipäautomaatti. Ei huolta jos pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen ei kerkeä leipomoon, tuoretta leipää saa esim. työpaikan portilla automaatista!

Leipä- ja valmisruokaautomaatti

Mutta nyt kun päästiin siihen juomakulttuuriin niin annetaan mennä. Belgialaiset aloittavat laillisen juopottelun 16-vuotiaina. Alkoholia myydään kaikissa myyntipisteissä, myös leipäautomaateissa tai vähintään niiden vieressä. Ja suosituin hetki nauttia alkoholia on tietenkin…  … sunnuntai iltapäivä. Kaupan hyllyjen perusteella viinit ja erityisesti kuohuviinit ovat suosittuja, joskin tätä kulutusta emme ole liiemmin päässeet seuraamaan, koska baareissa nautitaan lähinnä olutta. Ja sitä löytyykin jos jonkinmoista sorttia; kirsikka olutta, sitruuna olutta, olutta.. lista on loputon :) Belgian oluista ehkä tunnetuimpia on kuitenkin Trappisti-munkkien valmistamat oluet. Nämä munkit päättivät joskus inkvisition aikaan, että luostareissa alkoi olla liian leppoisa meininki, joten he erkaantuivat Sisterssiläisistä luostareista ja ryhtyivät noudattamaan omaa tiukkaa kuriaan. Vuosisatojen saatossa kurista joko luovuttiin tai yleinen käsitys kurista muuttui, mutta tänä päivänä monet näistä luostareista keskittyvät rukoilun lisäksi lähinnä oluen panemiseen (ja lähiseudun poikalapset kiittävät).

Korkkikokoelma

Trappistiluostareita löytyy Keski-Euroopasta paljonkin, mutta oluen paneminen keskittyy kuudelle Belgialaiselle ja yhdelle Hollantilaiselle (sekä tuoreimpana yhdelle Itävaltalaiselle luostarille, jonka olutta ei vielä ainakaan Turnhoutista löydy). Jokainen luostari tekee oluita omilla resepteillään ja yhtäläisyyksiä oluiden kesken ei juuri ole. Mielenkiintoisin näistä oluista on tietenkin Westvleteren, joka muutama viikko sitten nimettiin jo kolmatta kertaa maailman parhaaksi olueksi. Westvleterenin ainoana ongelmana lienee se, että sitä myydään ainoastaan suoraa luostarista ja se täytyy varata puhelimitse etukäteen ilmoitettuina ”beer phone” aikoina, joita on muutama tunti viikossa. Näin idioottimaiseen tapaan ostaa olutta piti tietenkin tarttua, joten annettuna ajankohtana kahdella puhelimella 30minuuttia tauotonta soittamista ja n. 250 puhelua myöhemmin sain yhteyden oluen välittäjään joka otti noutoon käytettävän auton rekisterinumeron ylös (samalla autolla ei saa hakea olutta 60 vuorokauteen) ja käski saapua paikalle tasan tiettyyn aikaan seuraavalla viikolla. Yhteensä 450 kilometriä (harhaan ajoineen) myöhemmin omistimme kaksi upeaa puukoria täynnä Westvleteren 12 olutta, sekä six-packin Westvleteren 8:a ja Blondea.

Olutkellarimme (9m^2)

Tamperelaisille ja Tampereella käyville vinkkinä, että vastoin sääntöjä jälleenmyytävää Westvletereniä voi ostaa Gastropub Tuulensuusta hintaan 19,50€/pullo (nimellä Sint Bernadus 12 saa suurinpiirtein samaa tavaraa puolet halvemmalla. Tämä "hiilikopio" löytyy myös olut-listojen kärkipäästä). Halvemmallakin tosi pääsee Belgialaisten oluiden makuun. Alkon sivuilta löytyy ainakin traippisteista lähioluemme Westmalle Tripel (hieman sitruunainen), Jukin suosikki Orval (hieman kiljumainen, suodattamaton), Achel Bruin, Achel Blond (ei erityisen mieleen jääviä), Chimay Blue ja Hollantilainen La Trappe Dubbel. Muista kokeilemisen arvoisista voisi mainita La Chouffe (hieman suunraikastimen makuinen jälkimaku) ja Duvel (vahva perus-ale, Duvel=Devil). Tunhoutin paikalliset harrastepanijat Hobbybrouwerij Het Nest ansaitsevat myös tässä kohtaa maininnan.  Pullon etiketeissä komeilee tietysti pelikorttipakan eri kortit.  Valitettavasti Alkon valikoimasta heidän tuotteitaan ei löydy, mutta Gastropub Tuulensuus tarjoilee myös tätä herkkua ainakin yhden tuotteen verran (Turnhoutse Patriot).

Belgialaiset ovat oluen kuluttamisen ja - exporttaamisen lisäksi innokkaita harrastepanijoita. Olemmepa kuulleet, että täällä televisiosta tulee oluen valmistusohjelmia samalla frekvenssillä kuin muualla maailmassa kokkiohjelmia. Tätä lystiä emme valitettavasti ole itse päässeet todistamaan, koska televisiota emme toistaiseksi ole hankkineet. Olemme myös kuulleet, että viime joulun hittilahja oli oluenpanosetti, ja kaikki varmaan tässä kohtaa osaa jo arvata mitä Juki on suunnitellut hankkivansa meidän kellariin.. 

Kaataminen on taitolaji

Seuraavaa päivitystä odotellessa...

Ulkohissi ja sisävessa

Väestötiheys Belgiassa on päätä huimaava verrattuna Suomeen. Tämän olettaisi johtavan ahtaaseen asumiseen, mutta kiinteistövälittäjät toisensa perään nauroivat meidät ulos etsiessämme tilavaa n. 50 neliöistä kaksiota. Pienet kaupunkiluukut lähtevät 80 neliöstä ylöspäin ja pienemmissä kaupungeissa 100 neliötä on sopiva koko nuorelle parille. Yksin ei ilmeisesti kannata asua. Meidän lukaaliksemme valikoitui 95 neliöinen, vuoden ikäinen asunto entisen Antoine Coppens-tehtaan alueelta, kanaalin varrelta. Asunnoltamme keskustorille on matkaa reilu kilometri ja rautatieasemalta lähtevälle ostoskadulle 500 metriä.

Näkymä Antoine Coppenslaanin päädystä. Suoraan edessä ramppi  kellariautotalliimme.

Taloyhtiön sisäpihaa

Satamaan on matkaa 100 metriä

Näkymää asunnolle satama-altaan toiselta puolelta

Kuvattu ylävirralta satamaa kohti

Kanaalin vastarannalta

Meidän asunto on punatiilitalon vasemmanpuoleinen, 3. kerros  ja vasemmallapuolella.

Venesatama vastarannalta kuvattuna. 

Turussa totuimme seuraamaan mm oravien ja fasaanien elämää. Kanaalin välitön läheisyys korvaa oravien puutteen kohtuullisesti, esittämällä valtavan kirjon eri vesilintuja, lenkkeilijöitä, tour de france pyöräilijöitä, melojia sekä kanaalirahtilaivoja.

Sorsa

Perusvesilintu

Vaikka linnuille on rakennettu oma altaansa, ruokkiminen on ehdottomasti kielletty.

Soraa matkalla Antwerpeniin

Hanhi (Nilsis Holgerssonus)

Ehkä ankka. Tai valkosorsa? kwaak

Muuttaminen sujui tässä päässä odotettua helpommin, osin tuurilla ja osin pakon sanelemana. Avaimia kiinteistövälittäjältä noutaessamme kuljetusyhtiöstä jo soitettiinkin, että tavarat olisivat muutaman tunnin päästä perillä. Nopean neuvottelun jälkeen saatiin sovittua, että toimitus tapahtuu alkuperäisen suunnitelman mukaan vasta seuraavana päivänä, ja saimme hieman hengähdystaukoa pohtia vaihtoehtojamme. Toisaalta säännöt sanovat, että muuton tulee tapahtua ikkunan kautta ulkohissiä käyttäen, toisaalta mieli teki venyttää hieman sääntöjä ja toteuttaa ns. "kuutamomuutto". Viimehetkillä alkoi jänistää, ja päätimme hankkia virallisen muuttohissin. Tiukalla 2,5 tunnin varoitusajalla onnistuimme jotenkin moukantuurilla saamaan hissin ja avustajan pelipaikalle, juuri kun rekka päräytti pihaan. Itse toimitukseen kuluikin sitten alle 30 minuuttia ja ulkohissin kätevyys löi meidät ällikällä. Näinhän sen muuttamisen pitäisi mennä!

Hissin virittelyyn meni ehkä 10 minuuttia

Ja sitten se alkoi

Ja loppui. Huomaa huippuhienot McFries laatikot :)

Päätimme ottaa rennosti ensimmäisen viikon, ja lähinnä tutustua uuteen kotikaupunkiin ja paikalliseen elämänmenoon. Turnhout on väestömäärästään huolimatta yllättävän aktiivinen kaupunki. Tapahtumia tuntuu riittävän, joskin aina ei ole aivan selvää minkä vuoksi tapahtumia vietetään. Joulumarkkinat olivat vielä kuumimmillaan kun saavuimme paikalle. Torilla oli ketjukaruselli perheen pienimmille, luistinrata urheilullisille ja kaljakoppeja ja snägäreitä muille. Arvatkaa mihin ryhmään me samaistuimme? Jokaisesta kaljakojusta sai myös tietenkin paikallisten suosimia värikkäitä liköörishotteja. Tätä herkkua oli siis tarjolla aamusta iltaan vielä tammikuun ensimmäisellä viikollakin.

Juki tutustuu hartaasti Westmallen munkkien sanomaan.

Yllättäen luistinrata purettiin ennen kuin kerkesimme kokeilemaan, joten keksimme toiseksi parhaan tavan parantaa koti-ikävää. Menimme jääkiekko-otteluun. Turnhoutin joukkue White Caps pelaa belgian pääsarjatasolla ja tätä kirjoittaessamme joukkue on liigassa toisella sijalla. Jääkiekon katsominen belgiassa eroaa hieman HK Areenalla olemisesta. Ensimmäinen ihmetys syntyi, kun sisään astuessamme meitä ei heti ryöstetty sikamaisilla hinnoilla. Seuraavaksi selvisi että vain sekopäät yrittävät katsoa ottelua mahdollisimman läheltä. Kahden metrin päässä pleksistä alkaa jo lämmin ravintola josta näkee pelin vallan mainiosti ja pöytiintarjoilu pelaa. Itse pelistä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa, paitsi ehkä lopputulos, 37-6, GO White Caps!! Tästä lähtien tarkistamme ketä vastaan ottelu on.

Ei ollut nakkimukeja vaan â la carte lista ja kohtuu hinnat

Päätimme jatkaa seuraavaa viikonloppua talven kunniaksi vielä kerran jäällä. Jääkiekko-ottelussa kuulimme, että perjantaisin hallilla on suosittu jäädisco, johon meidän tulisi osallistua. Paikalla oli kaikki lapsista keski-ikäisiin ja junioreiden vanhemmat myivät kaljaa ja snapseja keskiympyrässä discoautoksi tuunatusta Citroën Camionettestä. Katolla DJ:t paukuttivat parhaita ysärihittejä muutamalla tuoreemmalla tulkinnallaan. Hetken harkinnan jälkeen uskaltauimme jäälle, ja siitä edelleen Camionetten kylkeen. Alkoholin paljousalennukset ovat päällekäyviä jopa jäädiscossa - "Osta 3 maksa 2". Siitä voi sitten jokainen laskea että montako olutta ostettin ja montako juotiin.

Disco Camionette

Viikko joulutorin purkamisesta ja olikin jo vuoro seuraaville torimyyjäisille. Ennakkomainonnan perusteella paikalla oli paikallisia tuottajia myymässä tekeleitään suoraan yleisölle, ja paikalle olikin tuotu hienot teltat lämmityslamppuineen ja edellisviikon luistinradalle oli tehty lava esityksille. Innokkaina suuntasimme aamutuimaan perinteiselle sunnuntaikirppikselle paikallisella vähätorilla ja siitä suoraan päätorilla alkaviin myyjäisiin. Paikanpäällä odotti karu totuus, kun selvisi että samat kaljat ja snapsit siellä olivat kuin edelliselläkin viikolla, puukopit vain olivat muuttuneet teltoiksi ja myyjät olivat paikallisia yhdistyksiä (mm. punainen risti, Turhoutin sukeltajat ja suosikkimme Harrastepanimo Linnunpesä). Järkytyksen kruunasi, kun selvitimme miksi ihmiset ravaavat torin keskellä olevassa kopissa, jossa ei ensialkuun näyttänyt olevan mitään myytävää. Kopissa Turnhoutin kaupunki jakoi kaikille halukkaille ilmaisen juomalipun mihin tahansa torin kojuun. Kyllä, uusi kotikaupunkimme kannustaa meitä tutustumaan paikalliseen olutkulttuuriin! :)

Punainen risti pitää huolen nesteytyksestä. Olivat varmaan ilmaisia, mut ei tohdittu kysyä.

Lapset leikkii, aikuiset ryyppää ja...

kaupunki tarjoaa :)

Onnellinen asukas!