Turnhout-Farout: Ulkohissi ja sisävessa

Väestötiheys Belgiassa on päätä huimaava verrattuna Suomeen. Tämän olettaisi johtavan ahtaaseen asumiseen, mutta kiinteistövälittäjät toisensa perään nauroivat meidät ulos etsiessämme tilavaa n. 50 neliöistä kaksiota. Pienet kaupunkiluukut lähtevät 80 neliöstä ylöspäin ja pienemmissä kaupungeissa 100 neliötä on sopiva koko nuorelle parille. Yksin ei ilmeisesti kannata asua. Meidän lukaaliksemme valikoitui 95 neliöinen, vuoden ikäinen asunto entisen Antoine Coppens-tehtaan alueelta, kanaalin varrelta. Asunnoltamme keskustorille on matkaa reilu kilometri ja rautatieasemalta lähtevälle ostoskadulle 500 metriä.

Näkymä Antoine Coppenslaanin päädystä. Suoraan edessä ramppi kellariautotalliimme.

Taloyhtiön sisäpihaa

Satamaan on matkaa 100 metriä

Näkymää asunnolle satama-altaan toiselta puolelta

Kuvattu ylävirralta satamaa kohti

Kanaalin vastarannalta

Meidän asunto on punatiilitalon vasemmanpuoleinen, 3. kerros ja vasemmallapuolella.

Venesatama vastarannalta kuvattuna.

Turussa totuimme seuraamaan mm oravien ja fasaanien elämää. Kanaalin välitön läheisyys korvaa oravien puutteen kohtuullisesti, esittämällä valtavan kirjon eri vesilintuja, lenkkeilijöitä, tour de france pyöräilijöitä, melojia sekä kanaalirahtilaivoja.

Sorsa

Perusvesilintu

Vaikka linnuille on rakennettu oma altaansa, ruokkiminen on ehdottomasti kielletty.

Soraa matkalla Antwerpeniin

Hanhi (Nilsis Holgerssonus)

Ehkä ankka. Tai valkosorsa? kwaak

Muuttaminen sujui tässä päässä odotettua helpommin, osin tuurilla ja osin pakon sanelemana. Avaimia kiinteistövälittäjältä noutaessamme kuljetusyhtiöstä jo soitettiinkin, että tavarat olisivat muutaman tunnin päästä perillä. Nopean neuvottelun jälkeen saatiin sovittua, että toimitus tapahtuu alkuperäisen suunnitelman mukaan vasta seuraavana päivänä, ja saimme hieman hengähdystaukoa pohtia vaihtoehtojamme. Toisaalta säännöt sanovat, että muuton tulee tapahtua ikkunan kautta ulkohissiä käyttäen, toisaalta mieli teki venyttää hieman sääntöjä ja toteuttaa ns. "kuutamomuutto". Viimehetkillä alkoi jänistää, ja päätimme hankkia virallisen muuttohissin. Tiukalla 2,5 tunnin varoitusajalla onnistuimme jotenkin moukantuurilla saamaan hissin ja avustajan pelipaikalle, juuri kun rekka päräytti pihaan. Itse toimitukseen kuluikin sitten alle 30 minuuttia ja ulkohissin kätevyys löi meidät ällikällä. Näinhän sen muuttamisen pitäisi mennä!

Hissin virittelyyn meni ehkä 10 minuuttia

Ja sitten se alkoi

Ja loppui. Huomaa huippuhienot McFries laatikot :)

Päätimme ottaa rennosti ensimmäisen viikon, ja lähinnä tutustua uuteen kotikaupunkiin ja paikalliseen elämänmenoon. Turnhout on väestömäärästään huolimatta yllättävän aktiivinen kaupunki. Tapahtumia tuntuu riittävän, joskin aina ei ole aivan selvää minkä vuoksi tapahtumia vietetään. Joulumarkkinat olivat vielä kuumimmillaan kun saavuimme paikalle. Torilla oli ketjukaruselli perheen pienimmille, luistinrata urheilullisille ja kaljakoppeja ja snägäreitä muille. Arvatkaa mihin ryhmään me samaistuimme? Jokaisesta kaljakojusta sai myös tietenkin paikallisten suosimia värikkäitä liköörishotteja. Tätä herkkua oli siis tarjolla aamusta iltaan vielä tammikuun ensimmäisellä viikollakin.

Juki tutustuu hartaasti Westmallen munkkien sanomaan.

Yllättäen luistinrata purettiin ennen kuin kerkesimme kokeilemaan, joten keksimme toiseksi parhaan tavan parantaa koti-ikävää. Menimme jääkiekko-otteluun. Turnhoutin joukkue White Caps pelaa belgian pääsarjatasolla ja tätä kirjoittaessamme joukkue on liigassa toisella sijalla. Jääkiekon katsominen belgiassa eroaa hieman HK Areenalla olemisesta. Ensimmäinen ihmetys syntyi, kun sisään astuessamme meitä ei heti ryöstetty sikamaisilla hinnoilla. Seuraavaksi selvisi että vain sekopäät yrittävät katsoa ottelua mahdollisimman läheltä. Kahden metrin päässä pleksistä alkaa jo lämmin ravintola josta näkee pelin vallan mainiosti ja pöytiintarjoilu pelaa. Itse pelistä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa, paitsi ehkä lopputulos, 37-6, GO White Caps!! Tästä lähtien tarkistamme ketä vastaan ottelu on.

Ei ollut nakkimukeja vaan â la carte lista ja kohtuu hinnat

Päätimme jatkaa seuraavaa viikonloppua talven kunniaksi vielä kerran jäällä. Jääkiekko-ottelussa kuulimme, että perjantaisin hallilla on suosittu jäädisco, johon meidän tulisi osallistua. Paikalla oli kaikki lapsista keski-ikäisiin ja junioreiden vanhemmat myivät kaljaa ja snapseja keskiympyrässä discoautoksi tuunatusta Citroën Camionettestä. Katolla DJ:t paukuttivat parhaita ysärihittejä muutamalla tuoreemmalla tulkinnallaan. Hetken harkinnan jälkeen uskaltauimme jäälle, ja siitä edelleen Camionetten kylkeen. Alkoholin paljousalennukset ovat päällekäyviä jopa jäädiscossa - "Osta 3 maksa 2". Siitä voi sitten jokainen laskea että montako olutta ostettin ja montako juotiin.

Disco Camionette

Viikko joulutorin purkamisesta ja olikin jo vuoro seuraaville torimyyjäisille. Ennakkomainonnan perusteella paikalla oli paikallisia tuottajia myymässä tekeleitään suoraan yleisölle, ja paikalle olikin tuotu hienot teltat lämmityslamppuineen ja edellisviikon luistinradalle oli tehty lava esityksille. Innokkaina suuntasimme aamutuimaan perinteiselle sunnuntaikirppikselle paikallisella vähätorilla ja siitä suoraan päätorilla alkaviin myyjäisiin. Paikanpäällä odotti karu totuus, kun selvisi että samat kaljat ja snapsit siellä olivat kuin edelliselläkin viikolla, puukopit vain olivat muuttuneet teltoiksi ja myyjät olivat paikallisia yhdistyksiä (mm. punainen risti, Turhoutin sukeltajat ja suosikkimme Harrastepanimo Linnunpesä). Järkytyksen kruunasi, kun selvitimme miksi ihmiset ravaavat torin keskellä olevassa kopissa, jossa ei ensialkuun näyttänyt olevan mitään myytävää. Kopissa Turnhoutin kaupunki jakoi kaikille halukkaille ilmaisen juomalipun mihin tahansa torin kojuun. Kyllä, uusi kotikaupunkimme kannustaa meitä tutustumaan paikalliseen olutkulttuuriin! :)