Tält puolt jokke kanaalin vartte

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin ajattelin edellisen muuton yhteydessä ja jälkeenpäin lupasin, etten muuta enää koskaan. Tällä kertaa taktiikaksi muutettiin tiukka laskelmointi ja tehokas pakkaaminen. Tilasimme SNcargolta 10 kuutiota konttitilaa ja siihen oli tarkoitus mahtua kaikki oleellinen, loput kuljettaisimme Skodan takakontissa.

Mutu tuntumalla tehdyt laskelmat tietenkin hettivät hieman. Konttitilaa varastettiin hieman ylimääräistä ja loppujakaan ei ihan täysin saatu Skodaan mahtumaan. Ratkaisevia osia Skodasta jäi myös odottamaan seuraavaa Suomen reissua. Viikunapuu otettiin kartturin matkustusmukavuuden ja kuskin näkyvyyden heikentämisestä huolimatta mukaan. Kerran varmalta kuolemalta pelastettu Viikuna vain oli liian tärkeä jätettäväksi pois matkasta!

Matkaan päästiin ystävien mahtavalla avustuksella 30.12 Vikingin ilta-lautalla. Yöpymisen varaan oli laskettu aika paljon. Herätys oli kuudelta aamulla ja illaksi piti keretä Kööpenhaminaan viettämään uuttavuotta. Mahdollisesti jäiden tai jonkun muun tärinää aiheuttaneen ilmiön takia unet jäivät valitettavan lyhyiksi.

Monet vihjasivat, että Ruotsin läpi ajaminen on ikävää yksitoikkoisen tien takia. Pienessä kiireessä sitä oppi kyllä arvostamaan, että koko matka hoitui moottoritietä pitkin. Muutaman bensis ja McDonald's pysähdyksen jälkeen oltiinkin jo Malmön siltatullissa. Siltaa edelsi pitkään jatkuneet tuulivaroitukset. Paremman kielitaidon puuttuessa ja vaihtoehtojen ollessa vähäiset jätimme ne tietenkin täysin huomioitta. Paikanpäällä selvisi sitten että ne koskivat nimenomaan tätä salmen ylitystä. Tuuli olikin niin kova, että sillalla ajaminen todella vaati Marcus Grönholmilta opitut elkeet. Varsinkin kannatintolppien kohdalla pyörre oli niin kova että piti todella keskittyä kaistalla pysymiseen. Koskaan ei tiennyt kummalle reunalle tuuli auton seuraavaksi heittää.

Tukholman eteläpuolelta

Öresundbroen

Isot sillat jatkuvat kööpenhaminan jälkeenkin

Silta jatkuu,  kuskia pelottaa ja Viikuna yrittää pitää viimeiset lehtensä

Kööpenhaminaan selvittiin lopulta ja pienien lepojen jälkeen lähdimme uudenvuodenviettoon. Paikaksi valittiin Tivolin ympäristö ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Väkeä oli paikalla kohtalaisesti ennen H-hetkeä ja lopulta tulitus alkoi. Muutama hassu pata ja enemmän nuorisoa heittelemässä paukkuja ihmisen päälle. Päätimme suunnata turvaan nukkumaan hotellille. Tunnin päästä sitten alkoi hirmuinen pauke ja sitten tajusimme että kännykkä oli ilmeisesti hieman väärässä ajassa. Onneksi hotellimme ikkunasta näkyi hienosti lähes koko kaupungin taivas.

Tunnista legomies :)

Skoda joutui myös luopumaan nastoistaan matkan varrella. Fiksumpi olisi nyppinyt takanastat ennen auton lastaamista ääriään myöden. Maavaran laskiessa puoleen alkuperäisestä nastojen nyppiminen lokarin alta muuttuu mahdottomaksi. Tanskalaisten ilmeet Hotellin- ja  huoltoasemien parkkipaikoilla oli kyllä näkemisen arvoiset, kun kaksi hullua heiluu teräaseiden ja Viikunapuun kanssa romanikerjäläisten asuntoautoa muistuttavan Skodan ympärillä.

Talvikiekoista nypin nastat pois..

Kireemmät iskarit olla vois..

Seuraava välietappi oli Bremen Saksassa. Autobahneilla oli kiva ajella. 130-140km/h vauhdeissa Skodan takapainoisuus toi esille ongelmia ohjattavuudessa, joten päätimme pysytellä tien oikeanpuoleisilla kaistoilla. Muutamaan otteeseen hitaammilla osuuksilla pääsimme myös vasemmanpuoleisimmalle kaistalle. Kyllä jännitti :) Pikaisen visiitin perusteella nopeusrajoituksettomuus aiheutti lähinnä ongelmia liikenteen sujuvuudelle. Hirvittävän suuret nopeuserot aiheuttivat melkoisen paljon haitariefektiä varsinkin 2-3 kaistaisilla osuuksilla. Rekan perään jääminen muuttui helposti pitkäksikin ongelmaksi; nopeammalle kaistalle ei uskaltanut mennä odottamaan että Skoda kiihtyisi ja seuraava teiden ritari oli peileissä ennenkuin viuhahti ohi.

Uskomatonta rauhallisuutta lähes 160km/h vauhdissa.. tai lähellä paikkaa missä muut ajavat kovaa?

Bremenistä Turnhoutiin olikin sitten jo hieman rauhallisempaa tietä. Ainoana ongelmana oli lähes sietämätön sianpaskan (saattoi olla myös jotain muuta) haju mikä tuli pelloilta. Varsinkin Hollannin puolella näkyi useampia viljelijöitä kaatamassa höyryävää lastiaan pellolle. Belgian rajalla koittikin sitten iloinen yllätys ja tuoksu loppui. Niin loppui kyllä tasainen tiekin. Koko loppupätkä oli yhtä kuoppaa, koloa, railoa ja ainaista tärinää. Teki ihan mieli pysähtyä tarkistamaan onko rengas mennyt rikki. Ja mitä pienemmälle tielle kääntyi, sitä huonompaan suuntaan tiet muuttuivat.

Kohta ollaan perillä (huomaa Hollantilainen käsitys tiestä)

Kohta perillä (Belgialainen tie)

Lopulta kuitenkin perillä - Turnhout!